Pariisin kevät - Tämän kylän poikii

Aika tosiaan lipuu hurjaa vauhtia eteenpäin, niin nopeasti etten edes itse pysy sen mukana. Siksi otinkin nyt loman keskellä etapikseni kirjoitella kuulumisia tännekin, kun iski nyt-tai-ei-koskaan-fiilis. Ei sillä, että kirjoittelua vaativia lukijoita niin kovin olisikaan, (jos nyt yhtäkään, haha. ♥) mutta en tiedä voinko elää tämän saamattomuuden kanssa, jos en edes mitään pientä saa aikaiseksi! :-D 

Olin aikeissa pläjäyttää tähän ruudulle kaikki asiat, jotka olen saanut aikaiseksi, mutta koin järkevämmäksi jättää moisen litanjan päiväkirjaan. Lähinnä, koska ketään muuta tuskin kiinnostaa se miten olen tehnyt sitä, tätä ja tota joskus aikaa sitten. Etenkään, kun kirjoittelua varjosti ajatus/ihmettely siitä miten paljon ihminen voikaan saada aikaan tekemättä varsinaisesti mitään. Pakko kai vielä myöntää tässä, että aika useinkin tulee vaivattua tätä pääkoppaa moisilla höpsööksyyksillä mietteillä. Ja olenkin tullut siihen tulokseen, että aika on sen verran tärkeä asia, ettei sen pitäisi antaa valua hukkaan. Etenkään asioihin, jotka eivät hyödytä millään tavalla ellei tarkoituksena ole hyötyä tekemättömyydestä!

Tämä siis meni tämmöiseksi olen-vielä-elossa-päivitykseksi, mutta tuskinpa se kenenkään elämää kaataa. 
Joten nauttikaahan te kaikki myöskin pienistä hetkistä, sillä sitä itsekin olen kovasti ainakin yrittänyt! Niin, ja syökää hyvin! Siinä minäkin olen turhankin mainiosti onnistunut. :)

Too much I strive, I just ride

Täällä taas

Hurja juttu miten viime pölinöistä onkin jo kulunut tovi jos toinenkin ja seuraavaksi pulmaksi tuleekin se, että mitä näistä menneistä päivistä oikein kirjoittelisi. Mieleen kun satelee varmaan sata pikkujuttua mitä olen onnistunut tekemään samalla, kun en ole sinänsä tehnyt yhtään mitään. Olen siis tekemättömyyksissäni ollut niin kiireinen etten ole tänne(kään) saanut mitään aikaiseksi. Kuulostipa hömelöltä..

Jospa siis kuitenkin pienen rimpsun heittäisin siitä mitä näihin päiviin on mahtunut: Mukavien ihmisten seuraa, koulustressiä tehdyistä ja tekemättömistä töistä, tuttuja maisemia, tyhjäntoimittamista, paikkojen siivoilua ja järkkäilyä, koneen ääressä jumittelua, kuvailua, musiikkia, huonoja ö-luokan leffoja/tv-ohjelmia, instagram-pohdiskelua (tehdäkö julkinen profiili vaiko ei), parhaan ystäväisen luona yökyläilyä, häröilyä, äidin pikkujouluvoileipäkakun maiskuttelua, herkkuja, kahvia, teetä, valvomista, nukkumista, eläinten ympärillä hääräilyä, päiväkirjaan raapustelua ja varmaan lukuisa liuta muitakin juttusia.

Ennen siivousinspiraatiota

Juu, tosiaan, joku apina oli käynyt sotkemassa salakavalasti minun huoneeni.. ja tässä joulun alla iski myös pieni inspiraatio järjestellä lippuset, lappuset, lehtiset, kirjaset ja miljoonat muut turhat hilpetöörit, jotka olivat karanneet paikoiltaan. Äitikin taisi siinä ohimennen heittää pienen kommentin siitä, miten olen aina ollut niin boheemi tapaus ettei varmaan taida valoa näkyä järjestelmällisyyden saralla. Mm, ja oikeassa taitaa olla, kun pienestä asti on tavarat ollut pikkuisen hujanhajan. Nojaa, itse kylläkin uskon siihen, että jos oikein yrittää niin voi huonoista tavoista eroonkin päästä ja ehkäpä minäkin järjestelmällisyydentaidon vielä opin. :) Toivossa ainakin on hyvä elää, ja toisaalta hallittu kaaoskin voi olla joskus jopa kotoisaa, painottaen sanaa hallittu. Mutta taitaa kylläkin pikkuisen kallistua vaa'an toiselle puolelle tuo ylläoleva sekasorto. :D

Jälkeen siivousinspiraation

Olenpahan sentään oppinut itse siivoamaan epäjärjestyksen suhteellisen ripeästi! Jännä oli kyllä nähdä, kuinka paljon huoneen ilme muuttui, kun turhakkeet menivät roskiin ja tärkeät tavarat löysivät paikoilleen. Vieläpä, kun saatiin kiviseen seinään keplotettua koukku ja taulu löysi oikean paikkansa seinältä, niin voisin melkein kutsua huonetta harmoniseksi!

Nyt voinkin sitten olla hyvin mielin ja opetella pitämään huoneen kelpokunnossa. Sekä yrittää välttää koulukaaoksen sullomalla paperit kansioon, jossa ne eivät silmiäni häiritse. Uusi jaksokin siis alkoi tässä samassa syssyssä, ja onhan tässä ehditty pidennetty viikonlopunkin viettää samalla, kun olen paikkoja pistellyt kuntoon ja haahuillut milloin missäkin sekä pitänyt hiljaiseloa blogin puolella. Ehkä onnistun saamaan kirjoitusinspiraatioitakin nyt helpommin, kun koeviikko ja suurimmat painolastit on karistettu.
:)

Mukavaa joulun odotusta kaikille, jotka tämän postauksen sattuivat läpi silmäilemään!

November to December

:--) 

Dear diary

It's december, again

Smile and eat and go to the movies

Wasting time

Nimpparit tuli ja meni tuossa 19. päivä. Tuo Trendi ja ihan helmipaituliini olivatkin siis tavallaan nimipäivälahjoja, vaikka ne etukäteen tulikin hankittua. :) Lehti kylläkin on vielä lukematta, mutta tuon ihanan lämpöisen, kaikkialle nukkansa jättävän pehmoisen paidan tosin olen jo päälleni vetäissyt. Pidän siitä kovin etenkin, koska se on hieman väljähkö ja superlämpöinen päällä! Muutenkin nuo helmet ovat söpö lisä vaaleaan paitaan. Jepjep, ja koska tuo paita oli vieläpä puoleen hintaan niin ei sitä kauppaankaan voinut jättää, kun aiemmin olin sitä käynyt hypistelemässä, vaikka suolaisempi hinta roikkuikin hintalappusessa.

Koulujuttuja myöskin tulee ja menee. Tosin hieman hitaamman puoleista onkin tuo valmiiksi saaminen, sillä motivaatio on suurempi kuin hypersyperdyperblaaa. Onneksi sentään lattialla on runsaasti tilaa levitellä lippusia ja lappusia ja leikkiä aikaansaavaa. :):)

Circus

Eilen liikuskeltiin Rontun kanssa Helsinkiin päin (jep, huvi ennen työtä), kun jo tovin odottelemamme The Used saapui Suomeen. Hihi. Bändi oli vallan mainio, pitissä rynniskeltiin hetkinen (Rontu hetken, jos toisenkin), vaikka itse lähdin melko nopeasti taka-alalla toisiaan tönivän massan seasta riehumasta lähemmäs lavaa, koska pelkäsin kännykkäni puolesta, enkä aivan syyttä, sillä kadotin narikkalappuni ja tuo kamuseni riehuessaan hävitti kännykkänsä. Mikäpä siinä oli sitten ollessa, kun kadotettiin toisemmekin ja oma akkukin loppui. Vaikka eipä siinä tilanteessa akusta mitään hyötyä olisi ollutkaan. Isoin kiitos kuuluu sille, joka Rontun puhelimen oli pelastanut ja kiikuttanut narikkaan! Onni oli matkassa myöskin, kun sain selitettyä suu vaahdossa, että miksi minun on saatava laukku HETI, vaikka narikkasetä ehti jo pelotella, että täytyy odotella kaikkien tavaroiden katoamista narikasta. Jos näin olisi käynyt, niin tiedossa meillä olisikin ollut varmaankin uneton yö rautatieasemalla. Jippii. Vaikka odotukset keikkaa kohtaan olivatkin suuremmat, eivätkä fiilikset nousseet niin taivaisiin kuin olisi toivonut, niin pakko myöntää ettei tämäkään keikka hassumpi ollut. Oikeastaan ilta oli puoliksi yhtä fiaskoa ja pelkäämistä kummankin osalta. Itse siis pelkäsin jonkun nyysivän tavarani narikkalapullani ja Rontu yllätyksellisesti kännykkänsä puolesta. Mutta vaikka myöskin Circuksessa ollut Funin keikka, jolla olimme jokunen aika sitten olikin parempi (useamman muun keikan ohella), niin kyllä tämä oli pakko nähdä jo nostalgian vuoksi. Hehää! Vaikka fiksuintahan olisi tietysti ollut jättää moiset hömpötykset, ja istua kotona lattialla tehden niitä koulujuttuja. Mmm-m, mutta nyt tämä meni näin, enkä silti kadu, vaikkei kaikki täysin nappiin mennytkään. ::-)

Yesterday's feelings

Close my eyes and move to the back of my mind

See the changes, people's faces blurred out

Like sunspots or raindrops

Haasteesta haasteeseen!

Sain Pauliinalta tämmöisen mukavan haasteen, ja kiitos siitä. Se piristi iltaa oikein kivasti. :)


Rules:
1. Each person tagged must post 11 things about themselves.
2. They must also answere the 11 questions the "tagger" has set for them.
3. They must create 11 more questions to ask bloggers they have decided to tag.
4. They must choose 11 bloggers with less than 200 followers and tag them in their post.
5. These luckily bloggers must then be told.
6. There's not tag backs.

Answers:

1. Tämmöisten tekstien sepustelu on minusta kivaa, mutta toisaalta en kuitenkaan pidä siitä, koska en itsekään aina ole varma millainen minä olen. Se vaihtelee niin himskatisti.

2. Yksinkertaisuudessaan voisi kai aloittaa siitä, että täytän ensi vappuna 18. Olen siis syntynyt vappupäivänä. :)

3. Olen pitkään halunnut aloittaa blogin kirjoittelun, mutta se on jäänyt vain ajatuksen asteelle, koska a) olisin halunnut, että blogillani on jokin kunnollinen rajattu aihepiiri kuten vaikkapa matkustelu b) en pidä internetin ihmeellisestä maailmasta lähinnä siksi, koska kaikki asiat jäävät lojumaan netin syövereihin ja kuka tahansa voi selata kaikkea sitä mitä tänne lipsauttaa. 

4. Joskus tulee muutenkin mietittyä turhaan, että millaisenhan kuvan mahdoin sillekin tuntemattomalle tallaajalle antaa. Vaikka olenkin aina vain enemmän sitä mieltä, ettei sillä ole niinkään merkitystä. Itse sitä tietää paremmin kuin ne muut, jotka ovat joidenkin lausahdusten/ulkonäön perusteella mielikuvansa luoneet.

5. Olen melko ujo ja jännitän usein sosiaalisia tilanteita, vaikka toisaalta toisinaan olen hyvinkin itsevarma ja äänekäskin. Tai ainakin tiedän mihin minun tulisi pyrkiä ja mitä haluan olla. Minulle tärkeiden ja jo tutumpien seurassa kuitenkin olen suhteellisen leppoisa ja iloinen veikkonen.

6.  Yritän parhaani mukaan ymmärtää erilaisia ihmisiä sekä ajatuksia, ja usein siinä onnistunkin. Ainakin niin pitkälle kunnes korviin kantautuu rasistisia herjauksia, kapeakatseisuutta, epäinhimillisyyttä sun muuta sortoa. 

7. Olen ollut pesco-lakto-ovovegetaristi (aivanhirveänkamala sana, sanoisin siis etten ole syönyt lihaa, paitsi kalaa ja joitakin muita mereneläviä kuten katkarapuja) kutakuinkin 4 vuotta. Miksi tuntea huonoa omaatuntoa toisinaan kalaakin syödessä, kun samaan aikaan moni muu hyvällä omatunnolla kuitenkin jauhaa mussuttaa niitä possuja lautaseltaan? Se harmittaakin toisinaan. Etenkin, kun kovinkaan monia ei tunnu kiinnostavan se mistä liha tulee tai se työnnetään pois mielestä. Usein kuitenkin kohtaan kysymyksen miksi et syö lihaa, vaikka joskus oletan sen olevan itsestäänselvyys.  Yksinkertainen vastaus on: en halua ja minusta se on väärin kuinka eläimiä kohdellaan (lue: tehotuotetaan lautaselle, joka on suorastaan sama kuin ihminen sullottaisiin pieneen matkalaukkuun ja lennätettäisiin Afrikkaan nälkäisille syötäväksi, khe-he). Eläinhän on kuitenkin täysin tunteva olento siinä missä ihminenkin. Vaikka tiedän, ettei tuo paljoa mitään hetkauta niin ajattelen silti, että pienetkin teot asioiden suhteen voivat vaikuttaa. Eivät ehkä hävittää maailmassa olevia ongelmakohtia, mutta pienikin panos on kai parempi kuin ei panosta ollenkaan. Se pieni panos vaan tarvittaisiin kaikilta. Ainakin voin edes ajatella ettei minun takiani tarvitsisi eläimiä tappaa, vaikka mikään pyhimys en ruokavalioni suhteen olekaan. Tällä asialla voisin kehaistakin, jos vegaani olisin. Nykyisen rotini kanssa en moiseen ainakaan tällä hetkellä mitenkään kykene, mutta pakko sanoa, että arvostan ihmisiä, jotka pystyvät kyseistä elämäntapaa noudattamaan.

8. Minulle aito ystävyys, perhe ja elämän pienet ilot ovat tärkeitä asioita. :-)

9. Yritän olla positiivisella asenteella, mutta liian usein pessimistinen mieli pääsee valloilleen.

10. En ole koskaan seurustellut! Tämä tuli hetken pohdiskelun jälkeen mieleen, koska Chisu telkkarissa paasasi aiemmin tänään Miehistä viis!-biisinsä sanomaa, että ilmankin pärjää, mutta onhan se iso plussa elämään. Haha. Villisti veikkaan, että omalla ujoudella on hieman ollut näppinsä pelissä siinä ettei tuo iso plussa ole vielä elämääni änkenyt. Ja toisaalta kaipaan myös kunnollista suhdetta sitten, kun se kohdalle osuu, enkä halua pahasti näppejäni poltella kuukauden tai parin suhdesäädöissä. 

11. Hupistarallaa! Pelkäsinkin, että tämä selitys luistaa käsistä. Niin tuppaa käymään aina, kun puheen sijaan minut pistetään kirjoittamaan. Taisi siis tulla hieman enemmän kuin 11 asiaa. :--D

Isänpäivä

Questions for me:

1. Yksi asia mitä odotat innolla?

- Odotan innolla joulua! Älkää valittako (tai valittakaa vaan, mutta minun fiilistä en anna sen pilata) siitä miten jouluvalot, kuuset ja koristeet ovat jo esillä, kyllähän ne sieltä vielä katoavat - vuodeksi! Joku muu saattaa jopa olla iloinen niistä, ja eikö sen pitäisi olla vain kiva juttu, että joku on iloinen? :>

2. Sun lempiväri?

- Minulla ei ole lempiväriä, sillä kaikki miellyttää, jos vain löytyy silmää miellyttävä sävy. 

3. Huonoin ja parhain puolesi?

- Olen melko ailahtelevainen. Lähinnä siten, että mielialat vaihtuvat iloisesta surkeampaan nopeissa sykleissä. Parhaaseen puoleeni sanoisin, että olen melkoisen lojaali ja rehellinen niille, jotka sen ansaitsevat. 

4. Mikä on lempikarkkisi?

- Lempikarkki, hmm-m pidän melkolailla monista karkeista. Suklaa, salmiakki, hedelmäkarkki, oli mikä oli niin todennäköisesti maistuu. :(:

5. Onko sulla lemmikkejä, jos niin mitä?

- Onhan mulla pari hassua. Niistä toinen on kohta kaksi vuotias Miuku-kisu, joka on ihka  oma lemmikki. Se nimittäin lähtee mukaani, kun porukoiden luota muutan pois. Toinen on Bella-koiruli, joka on noin 14-vuotias sekarotuinen, hieman moppia muistuttava karvaturrikka.

6. Missä näet itsesi 10 vuoden päästä?

- Toivottavasti hyvässä työssä (yksi tämän hetken toiveammateistani on psykologi, hah.) Ihanan miehen omaavana ja ehkäpä yhden lapsen äitinä ulkomailla tai Suomessa. Ellen sitten heittäydy elämän vietäväksi ja matkustele maailmalla, jonkin huisin hauskan ammatin turvin. Luulenpa myös, että kotosalta löytyy ne pari kisun näköistä nelijalkaista! Toivottavasti ainakin Miuku. :)

(lue: minulla ei ole harmainta aavistustakaan mihin tämä elämä kuljettaa. :D)

7. Parhain päätöksesi koko elämäsi aikana?

- Tähän en oikein osaa vastata. Ehkä se, että olen "valinnut" oikenlaisia kavereita, enkä heittäytynyt liikaa hölmöilyiden pariin. 

8. Mitkä asiat saa sut raivon partaalle?

- Ilkeät ihmiset, jotka sortavat muita mielensä mukaan, eläinrääkkäysvideot jnejne.

9. Mikä on parasta joulussa?

Sopivissa määrin oleva hössötys, kodin nätimmäksi laitto, perheen kanssa yhdessä olo ja ne lahjat. :'D

10. Lempi asusteesi?

- Enpä tiedä, ei minulla taida olla. Hih.

11. Suurin unelmani on?

- Elää onnellinen elämä. 

Hooray! Propsit sinulle, joka jaksoit tänne asti lukea. :--D

Questions for you:

1. Elämäsi onnellisin hetki?

2. Mitä sinä arvostat eniten?

3. Mikä sinua harmittaa?

4. Mikä on lempi vaatteesi?

5. Mitä teet yleensä perjantaisin?

6. Parhain kaverisi?

7. Tärkein ihminen maailmassa?

8. Ketä/mitä ihailet?

9. Millaiseksi koet itsesi?

10. Lemppari herkku?

11. Klisee: mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle?

Mindless self indulgence

All aboard

Torstaina sitä oltiin taas hieman menossa maailmalla, Rontun kanssa keikalla siis. Tosin sitä ennen tuli oltua koulussa, törmättyä siskoon, tämän luokkalaiseen ja vieläpä kun serkku ilmaantui jostakin nurkan takaa niin nopsaan vielä käytiin kahvillakin.

Varsinaiseen päiväohjelmaan lähtö meni hieman sählingiksi, kun ensin kiiruhdin juna-asemalle, jossa Rontun kanssa saatiin ahaa-elämys siitä, että olisihan minun se keikkalippukin kannattanut mukaan ottaa kaiken muun sälän lisäksi. Onneksi sentään omistan sen verran ihanat vanhemmat, että iskä lähti tuomaan sitä asemalle, ja pienen taivuttelun myötä saatiin siitä vieläpä kuski Helsinkiin. :) 

Hit the road

Toisaalta sähläyksestä oli sen verran tosiaankin hyötyä, että se kyyti saatiin, sillä tälläisenä pienenä maisema/valofriikkinä matka tuntui mahdottoman ihanalta vaihtelulta normaaleihin torstai-iltoihin verrattuna. Saatika siihen, että olisi istuskellut haisevassa keinovaloisessa junassa ja katsellut ulos näkemättä paljoa muuta kuin oman pärstän heijastuneena mustasta ikkunapinnasta!

Nosturilla tunnelma oli muutenkin oikein mukava istuskellessa pihalla veden äärellä katsellen tuikkivia kaupungin valoja. Hetken melkein voitiin kuvitella miten istuskeltaisiin jossakin Helsinkiä suuremmassa kaupungissa. 

All the bullshit

Voin vannoa, että keikka itsessään meni melkeinpä juurikin tuollaisissa tunnelmissa kuin kuvissa, aivan liian nopeasti hujahtaen. Sekä Rontu että minä saatiin myöskin 'nimmarit', tai ainakin minun käteen ilmeisesti ilmaantui sana URINE. He-he, että sellaista jekkua pisti laulaja kehiin. Eipä kuitenkaan oltu niin surkuhupaisassa asemassa, että oltaisiin saatu I'm gay-tekstit tinnerillä otsaan niinkuin yksi poika sai. Jäi kuitenkin oikein kiva muisto tuostakin keikasta, ja ainakin sain napattua pinkin kaulahuivin itselleni, kun kitaristi sen yleisöön viskasi. Hassu juttu, sillä ei ollut ensimmäinen kerta kun saan jotakin yleisössä ollessani kiinni. Aidenin keikallakin aikoinaan oltiin Rontun kanssa leikkelemässä paitaa osiin, kun esimmäisten joukossa sain siitä otteen. Ja onhan sitä rumpukapulastakin saatu päähän ja hupusta napattu plektra. Mistä lie moinen tuuri. :-D

Can't be ignored

Aamulla sitten Rontulta kouluun, mutta onneksi vasta puoli kympiltä. Olo ei aivan aamusta nimittäin ollut kaikkein virkein mahdollinen! :-)

Perjantai meni muutenkin rauhallisen rennosti, mutta silti vielä nyt lauantainakin on paikat hiukan jumissa torstai-illan duracellpupu-meiningistä. Mutta mitäpä tuosta, kun sama rento oleskelu jatkuu tänäänkin. Ainoana suurena aktiviteettina nimittäin oli isänpäiväkortin sekä -lahjan metsästystä, mutta sekin jäi melko minimalistiseksi.

Tärähtänyttä täydennystä

Sataasataaropisee

Viikonloppu tuli ja meni siinä samassa räpäyksessä. Yllätys, yllätys, ja harmaa arki alkoi taas. Vaikkei maanantai ylitsepääsemättömän harmaa ainakaan muulta kuin ilman osalta edes ollut, sillä illemmalla hilpasin iskän kyydillä parhaaseen seuraan. Kenenkäs muunkaan kuin Rontun (parhaan ystäväisen) matalaan majaan yökyläilemään.

Sateinen maanantai silti näytti olevan (ja siinä mielessä harmaakin), vaikkei omassa pääkopassa enää kyllä ole moista muistikuvaa. Joten, jos tuota kuvamateriaalia ei olisi ja joku kysyisi, että millainen ilma oli.. vastaisin todennäköisesti, että ihan hyvä se taisi olla. Huono muisti? Pah! Epäolennainen asia vain. Mitäpä sitä kurjasta ilmasta murehtimaan. Onhan sitä suurempiakin murehtimisen aiheita maailmassa. Sitäpaitsi, hyvässä seurassa kurjempikin päivä on kiva. :) 

Dumdum, marmar

Mikäpä kuvastaisi kaverin kanssa vietettyä iltaa paremmin kuin ruokakuvat? Niinpäniin, ehkäpä kuvat tyhmistä ilmeistä! Sitä puolta edustakoon ihanainen Paavo-muki, josta kurkkuun tuli kaadettua aamukahvit. Namnam.

MIU

Aamulla vastassa olikin sitten jonkin sortin lumimyräkkä, ja siltä seisomalta reikäiset kengät päästivät vedet läpi. Mutta mitäs pienistä, kun en muutenkaan aamulla tajunnut, että minulla on sateenvarjo mukana niin tulihan sitä kastuttua muutenkin. Koko päivän tosin vain sukat oli märkänä, mutta uitetun koiran ulkonäkö katosi (toivon niin) ensimmäisen tunnin aikana.

Nyt ennen kuin stoori karkaa täysin käsistä, niin lopetan sen suosiolla tähän, vaikka kahvista ja teestä tänään piristyneet aivot varmasti jaksaisi tuottaa ajatusta enemmänkin.

Ps. Nyt iski déjá vu tämän postauksen, julkaisun ja muutenkin fiiliksen suhteen. Niin hassu tunne, että olihan se tähän tärähtäneiden kuvien loppuun mainittava.

Pps. Suosittelen kyllä viikolla yökyläilyä lämipästi, sillä se katkaisee arkirutiineja mukavasti. Vaikka miinuksena saattaakin olla mahdollisesti hieman vähille jäävät yöunet.

Juuret tulee olee aina tukevasti maas

Joo mä eteenpäi meen, taakse en ikinä
Ps. Oi kyllä, se ruskea möykky on sammkko!

Sillon elää viisaasti ku ottaa hitaasti

Ei auta muut ku vaihtaa maisemaa kai

Plapla, paranormal activity

Aktiviteettii

Nyt jos kysytään, niin ei yhtään pöllömpi päivä keskiviikoksi. Aiemmin en ehkä olisi ollut moista mieltä, mutta eipä hieman reilu tunnin koulupäivä paloharjoituksineen ollut yhtään hullumpi. Sitäpaitsi koulun jälkeenkin, kun pyörittiin kaverin kanssa kaupungissa niin tuli iskettyä silmät kännykänkoristajiin, koristekuoriin siis, vaikka kai tuo jonkunlaista suojaakin antaa. Parempi kuin ei mitään. Etenkin, jos toheltaja hankkii kännykän, joka menee helposti tuusannuuskaksi. Siinä olikin sitten hyvä syy ostaa semmoinen. Vieläpä, kun omistaa toheloita ystäviä, niin ihmettelen, että miten on vielä melkein ehjä puhelin. (Pieniä kolhuja ei tietenkään lasketa) Läheltä nimittäin on käynyt ettei tuo kultimussukka ole jo kaivossa, taikka säpäleinä mukulakivityksellä. Kiitoskiitos suojelusenkeli tai tuuri, miten vaan. Ha!

Päivää piristää myös, että terveystiedon kyselylomake on saatu Maren kanssa valmiiksi, lisäksi leffassakin tuli käytyä katsomassa Paranormal Activity 4, yksin! Alkuun olin aivan varma, että en enää uskalla koskaan liikkua pimeällä, mutta paria kunnon sydäriä, holy shittt- ja oooouu-mongerrusta lukuunottamatta tulin siihen tulokseen ettei ole tarvetta. Demonit ei onnistuneet riivautumaan minun mielen sisälle, vaikkei tukijoukkoa vieressä ollutkaan. Ei yhtään hullumpaa muutenkaan ollut istuskella sielä yksin, etenkään kun ilmaiseksi lipun sai. :) Tottapuhuen minua olisi vähän kismittänyt, jos tuosta leffasta olisin mennyt maksamaan, vaikka kaikenlaista turhaa onkin tullut käytyä katselemassa. Yksin tosin harvemmin, joten yllättävän kivaa vaihtelua tämä tämän päiväinen. Oma seura paras seura tottakai. Tai ainakin joskus tykkäilen viettää aikaa itseksenikin, oli paikka mikä hyvänsä. :-D

Päivän piristeet

Jotkut tietää jo nyt miltä sä ens vuonna näytät
Pyhimys - Vatos Logos

                                                   Run fast for your mother, run fast for your father

                                                   Florence + The Machine - Dog days are over

Mentality is a set of keys

All directions are leading

Mitäpä sitä ihminen ei tekisi vältelläkseen todellista maailmaa, arkea, saatika itse opiskelijana koulujuttuja. Niinpä päätinkin vääntää muutaman kuvan kollaasin kahdesta koulukirjasta, jotka sain tänään viimeinkin ostettua. Siihen kun lisää mainion tärähtäneen kuvan lehdistä ja lumesta, niin enään se ei kaipaakaan muuta kuin kuvan päiväkirjasta jota tylsyyksissäni tai oikeastaan kouluhommia pakoillakseni täyttelin. Juupajuu. Ironista sinänsä myöskin, että hankin viimeisenä juuri tuon psykologian kirjan, vaikka aineena psykologia on ainoa, joka minua lukiossa tosissaan kiinnostaa. Vaikkei terveystieto ja historiakaan kovin tympeitä ole. Silti pakko sanoa, että lukio teettää aivan liikaa työtä, jos asioita ei malta tehdä hyvissä ajoin, ja ehkä hieman muutenkin. Siis mikäli hyviä tuloksia haluaa. Esimerkiksi äidinkielestä (joka on ollut vuosikaudet yksi suosikkiaineistani) on lukion myötä tullut minulle pieni painajainen. Hee-haa, eikä tuo psykologiakaan enää ole edes pakollinen kurssi. Ihmekös, että joskus tekee tiukkaa tsempata itseään opiskelemaan. Siksipä etenkin näin loman jälkeen tekee mieli pistää aivot takaisin narikkaan täyttelemällä Simple diarya:

Your day was (only choose one)
( ) nine to five ( ) an epiphany (x) 007
 :--D

Sunnuntai selitystä

Miu ja hau

Koko päivä on mennyt tekemättä mitään erityisiä, mikä ei sinänsä ole ihme. Lähinnä kuvailemalla, kuunnellen musiikkia, katsoen salkkareiden uusintoja (kertoo jotakin tylsyyden tasosta, en nimittäin edes tiedä miksi sitä tulee toisinaan tuijoteltua, vaikken edes pidä sitä kovinkaan hyvänä, haha), kaikki kuusi Iholla-uusintaa, vaikka osa niistäkin oli jo pari kertaa nähtyjä, sekä Vain elämää, joka perjantainakin pyöri taustalla, mutta meni silloin hieman ohi höpistessä mukavien ihmisten seurassa joita ei vähään aikaan ollut tullut nähtyä. Täytyy sanoa, että etenkin tuo ohjelma muutti melko paljonkin omaa käsitystäni Cheekistä. Johtuu varmaan siitä, etten ole pahemmin koskaan kuunnellut herran biisejä (paitsi niitä mitä radiossa on soitettu) ja etenkin kun genre vaihtui tässä jaksossa muiden laulaeessa, niin pakko myöntää ettei sanoitukset ole yhtään hölmömpiä. Itse kun en ole niinkään röyhkeyden rakastaja, ja monesti Jos-mä-oisin-sä-ni-kyl-mäki-oisin-mun-kaa- ja etsä-tiedä-kuka-mä-luulen-olevani-tyyliset heitot särähtää hieman korvaan. Vaikka tuon tyyliset kappaleet kuuluukin vetää tuollaisella asenteella, jolla Jare ne vetää. Pointtina oli kai sanoa, että oikein fiksun oloinen ja symppis tyyppi rahasta ja julkisuudesta huolimatta vaikuttaa olevan. Symppiksemmän oloinen kuin joskus aiemmin kuvittelin. Jollain muulla kun olisi voinut pahemminkin nousta jo hattuun. Eikä tarkemmalla kuuntelulla biisit joita olen kuunnellut olekaan aivan niin leijamaisia kuin tuli ajateltua. On harmillisen totta, että ihmiset usein muodostaa liian helposti mielikuvat ihmisistä/asioista hataralle pohjalle. Musiikissa etenkin itse jätän helposti muun levyn kuuntelematta, jos 'hittibiisit' ei nappaa. Spotifyn takia kynnys kuunteluun on kuitenkin niin pieni, että löytää jatkuvasti helpommin jotakin uutta kivaa kuunneltavaa. :)

Englanninlakua ja lenkkeilyä

Moisen lössöilyn ja telkan tapittamisen vastapainoksi käväisin myös raittiissa ilmassa hieman lenkkeilemässä. Pimeällä lenkkeily on mukavampaa, koska silloin maisemat ovat superkivat valojen takia. Näköjään lenkistä huolimatta aivot käyvät nopealla, kun näppäimistö suorastaan käryää tätä turhaa huuhaata kirjoitellessa.

Valoja, värittömiä ja värillisiä

Näin tuli sitten loma päätökseen, ja kouluun pitäisi huomenissa taas raahautua. Harmi ettei aikaa voi pysäyttää tai edes hidastaa, kun näköjään ei edes kellojen taakse päin siirtäminenkään missään tuntunut. :D

Vielä on kesää jäl..

Ja jos mä nään lunta, sen on oltava unta

 ..tai sitten se on ollut ohi jo aikaa sitten ja näköjään syksykin alkaa olla vetelemässä viimeisiään. Jotenkin kyllä tuntuu aivan uskomattomalta, että taas on lumet maassa. Eikä se lienee kenellekään enää ole uusi uutinen, että tänään tuli ensilumet. Ainakaan, jos fb:n etusivua on jaksanut selata edes hieman. Eikä se väärin ole, vaikka onhan se ehkä joistakin hieman turhauttavaa lukea, kun lumipäivityksiä tuprutti yhtä kovaa tahtia kuin tuota höttöä tuli taivaalta. Aivan kuin joulu olisi saapunut! Lumikin näyttää jakavan mielipiteitä, toiset tykkää ja toiset ei, ja näinhän sen olla pitääkin. Ainoa mitä itse kammoan on se, kun astut sisään kouluun eikä valosta ole vielä tietoakaan ja sieltä poistuessa on vähintäänkin lähes yhtä pimeää. Niin ja totta, kylmä onkin sitten asia erikseen. Heh, mutta kyllä minä silti väittäisin olevani pikkuisen innoissani talven tulosta, kirpakoista pakkaspäivistä ja ainakin siitä, että ulos katsoessa näky on mukavan valkea. Eipä sielä ulkona kylmässä tarvitse aina seisoskella. Voihan sitä ottaa sisällä vaikkapa kupin kaakaota tai kahvia ja käpertyä sohvalle.

Oon ottanu kylmältä osumaa

Käytiin tänään myös hieman puistossa ja leikkarilla kummitytön kanssa ihmettelemässä tätä tämän talven lunta, eikä voi sanoa etteikö se olisi ollut ihan mukavaa. Vaikkakin Raappanan biisiä lainaten on myönnettävä, että tuli otettua kylmältä osumaa, kun sisälle (kauppaan) päästyä varpaat, sormet ja naama oli puolessa tunnissa ehtinyt kohmettua. Ehkäpä ne lapaset ja villasukat olisi olleet ihan kelpo kaverit. :'D

Muutenkin päivä on ollut oikein kiva. Kummityttö lähti jokunen tunti sitten ja sitä ennen olimme ehtineet jo jorailemaan, leikkimään hippaa, tuunaamaan majaa, lakkaamaan kummankin kynnet oranssilla ja ties mitä muuta. Syömistä unohtamatta. Heh. Seuraavaksi suuntana onkin kaverin kämppä, jospa vain seuraavaan linkkuun ehtisin.

Kummityttöpäivä

Pisteestä pisteeseen

Tänään oli tiedossa, että kummityttö on tulossa yökylään, ja äiti saikin ideaksi lähteä hieman uusimaan leluvarastoa. Siitä sitten kamppeet nopeasti niskaan ja paperikuuta kiertelemään. Niin kuin aikeissa olikin, matkaan tarttui pari uutta värityskirjaa ja kynät. Itsekin sain tänään väkerrellä pisteestä pisteeseen tuota muumivärityskirjaa. Kummityttö kun on vasta kolmen niin ei vielä moinen niinkään luonnistu. Lisäksi tuli hieman pidempään pähkäiltyä, että pitäisikö jotain muuta pientä kivaa kotiuttaa ja kyllähän sieltä lopulta jotain järkevähköä löytyi.

Väritetään, soitetaan

Tai mikä nyt sitten järkevää on. Kyllähän noista soittimista sen verran ääntä lähtee, että tyttösen äiti ihan mielellään jättää moiset kapistukset mummolaan. Haha. Madduska kuitenkin oli melko mielissään ja ihan mielellään minäkin tuota nokkahuilua pitkästä aikaa soittelin. :)

Pimpelipom

Itse tykkäilen tuosta sydänrasiasta, jonka äiti joskus aikoja sitten osti kynille. Moisen kelpuuttaisin omillekin romppeilleni.

Rompekorit

Kyseiset korit raahattiin myös tänään kotiin. Vaaleampi kori noille pikkusen tavaroille joita on tuntunut jo muutenkin lojuvan hieman sielä täällä, ja toinen minun kynsilakoille sekä muutamille hajuvesille, tai ainakin näin alkuun kyseiset jutut sinne viskasin.

Devil on my shoulder

Enjoy

Strawberrybanana 

Take a cab

Love life

Lomamaanantai

Bella

Aamu (okeiokei kello lähenteli jo kahta) lähti mukavasti käyntiin pirtsakassa ilmassa koiran kanssa. Näpit pääsi ihme kyllä jo jäätymään, vaikka melko lämpimältä ulkona näyttikin. Syksy on silti kylmästä huolimatta melkeinpä lempivuodenaikani, ehkä juurikin siksi että ulkona tulee pimeä aikaisin, on tunnelmallisempaa ja saa kääriytyä lämpimästi vaatekerrosten alle.

Huomista odotellessa

Kerkesinkin jo päästä siihen miksi pidän syksystä ja tässä taas muutama syy siihen: iltaa kohden tummeneva taivas, teetä ja ensimmäinen pipari tämän vuoden puolella. Tee ja piparit maistuvat huomattavasti huonommalta kesällä! :)

Happening

Yhdeksän aikoihin alkoikin sitten Subilta kyseinen elokuva ja päätin ottaa muutamia otoksia kännykällä samalla, kun sitä tuijottelin. Tylsää ehkä ja toteutuskin hieman kehno, mutta minkäs teet, kun nopeasti suhaiset kuvat kollaaseiksi. Etenkin, kun näillä minun muokkailutaidoilla sitä lähtee tekemään. :-D

Jessus!

Sen verran tästä kyseisestä elokuvasta mainittakoon, että en väitä sitä huonoksi ja Zooey Deschanel on ihanan sympaattinen näyttelijätär, mutta itsemurhan tekeminen oli hieman liian yksinkertaisen oloista ja ihmisiä vain kuoli sen ihmeempiä tapahtumatta. Itsemurha on kuitenkin jotain paljon surullisempaa kuin elokuva antaa ymmärtää. Tai sitten minä vain koin elokuvan hieman yliampuvaksi itsemurhien määrän ja ihmisten reaktion suhteen. Lopetuskin oli mielestäni hieman tympeä, koska ratkaisua ei edes tullut, vaan sama rumba alkoi alusta. :c

Alkuun minun oli tarkoitus tehdä laajempikin kokonaisuus josta olisi suoraan selvinnyt elokuvan kulku, mutta se hieman jäi ja keräsinkin minun silmää miellyttävimmät kuvat/sanomat, jotka ehdin näpsästä. Tsih. :)

:D Hehe

Jos joku muu ei pidä tätä huvittavana, pistettäköön sen piikkiin, että kello on hieman yli kolme yöllä. Siihen myös vetoan postauksen hehkeyden suhteen. Mutta koska on loma, on tämä sallittu tapa viettää aikaansa, mukavasti siis tekemättä oikein mitään keskellä yötä. Etenkin, kun huomenna kuitenkin on suuntana Helsinki, Kaapelitehdas ja Billy Talent. :)