Vielä on kesää jäl..

Ja jos mä nään lunta, sen on oltava unta

 ..tai sitten se on ollut ohi jo aikaa sitten ja näköjään syksykin alkaa olla vetelemässä viimeisiään. Jotenkin kyllä tuntuu aivan uskomattomalta, että taas on lumet maassa. Eikä se lienee kenellekään enää ole uusi uutinen, että tänään tuli ensilumet. Ainakaan, jos fb:n etusivua on jaksanut selata edes hieman. Eikä se väärin ole, vaikka onhan se ehkä joistakin hieman turhauttavaa lukea, kun lumipäivityksiä tuprutti yhtä kovaa tahtia kuin tuota höttöä tuli taivaalta. Aivan kuin joulu olisi saapunut! Lumikin näyttää jakavan mielipiteitä, toiset tykkää ja toiset ei, ja näinhän sen olla pitääkin. Ainoa mitä itse kammoan on se, kun astut sisään kouluun eikä valosta ole vielä tietoakaan ja sieltä poistuessa on vähintäänkin lähes yhtä pimeää. Niin ja totta, kylmä onkin sitten asia erikseen. Heh, mutta kyllä minä silti väittäisin olevani pikkuisen innoissani talven tulosta, kirpakoista pakkaspäivistä ja ainakin siitä, että ulos katsoessa näky on mukavan valkea. Eipä sielä ulkona kylmässä tarvitse aina seisoskella. Voihan sitä ottaa sisällä vaikkapa kupin kaakaota tai kahvia ja käpertyä sohvalle.

Oon ottanu kylmältä osumaa

Käytiin tänään myös hieman puistossa ja leikkarilla kummitytön kanssa ihmettelemässä tätä tämän talven lunta, eikä voi sanoa etteikö se olisi ollut ihan mukavaa. Vaikkakin Raappanan biisiä lainaten on myönnettävä, että tuli otettua kylmältä osumaa, kun sisälle (kauppaan) päästyä varpaat, sormet ja naama oli puolessa tunnissa ehtinyt kohmettua. Ehkäpä ne lapaset ja villasukat olisi olleet ihan kelpo kaverit. :'D

Muutenkin päivä on ollut oikein kiva. Kummityttö lähti jokunen tunti sitten ja sitä ennen olimme ehtineet jo jorailemaan, leikkimään hippaa, tuunaamaan majaa, lakkaamaan kummankin kynnet oranssilla ja ties mitä muuta. Syömistä unohtamatta. Heh. Seuraavaksi suuntana onkin kaverin kämppä, jospa vain seuraavaan linkkuun ehtisin.