Plapla, paranormal activity

Aktiviteettii

Nyt jos kysytään, niin ei yhtään pöllömpi päivä keskiviikoksi. Aiemmin en ehkä olisi ollut moista mieltä, mutta eipä hieman reilu tunnin koulupäivä paloharjoituksineen ollut yhtään hullumpi. Sitäpaitsi koulun jälkeenkin, kun pyörittiin kaverin kanssa kaupungissa niin tuli iskettyä silmät kännykänkoristajiin, koristekuoriin siis, vaikka kai tuo jonkunlaista suojaakin antaa. Parempi kuin ei mitään. Etenkin, jos toheltaja hankkii kännykän, joka menee helposti tuusannuuskaksi. Siinä olikin sitten hyvä syy ostaa semmoinen. Vieläpä, kun omistaa toheloita ystäviä, niin ihmettelen, että miten on vielä melkein ehjä puhelin. (Pieniä kolhuja ei tietenkään lasketa) Läheltä nimittäin on käynyt ettei tuo kultimussukka ole jo kaivossa, taikka säpäleinä mukulakivityksellä. Kiitoskiitos suojelusenkeli tai tuuri, miten vaan. Ha!

Päivää piristää myös, että terveystiedon kyselylomake on saatu Maren kanssa valmiiksi, lisäksi leffassakin tuli käytyä katsomassa Paranormal Activity 4, yksin! Alkuun olin aivan varma, että en enää uskalla koskaan liikkua pimeällä, mutta paria kunnon sydäriä, holy shittt- ja oooouu-mongerrusta lukuunottamatta tulin siihen tulokseen ettei ole tarvetta. Demonit ei onnistuneet riivautumaan minun mielen sisälle, vaikkei tukijoukkoa vieressä ollutkaan. Ei yhtään hullumpaa muutenkaan ollut istuskella sielä yksin, etenkään kun ilmaiseksi lipun sai. :) Tottapuhuen minua olisi vähän kismittänyt, jos tuosta leffasta olisin mennyt maksamaan, vaikka kaikenlaista turhaa onkin tullut käytyä katselemassa. Yksin tosin harvemmin, joten yllättävän kivaa vaihtelua tämä tämän päiväinen. Oma seura paras seura tottakai. Tai ainakin joskus tykkäilen viettää aikaa itseksenikin, oli paikka mikä hyvänsä. :-D

Päivän piristeet

Jotkut tietää jo nyt miltä sä ens vuonna näytät
Pyhimys - Vatos Logos

                                                   Run fast for your mother, run fast for your father

                                                   Florence + The Machine - Dog days are over

Mentality is a set of keys

All directions are leading

Mitäpä sitä ihminen ei tekisi vältelläkseen todellista maailmaa, arkea, saatika itse opiskelijana koulujuttuja. Niinpä päätinkin vääntää muutaman kuvan kollaasin kahdesta koulukirjasta, jotka sain tänään viimeinkin ostettua. Siihen kun lisää mainion tärähtäneen kuvan lehdistä ja lumesta, niin enään se ei kaipaakaan muuta kuin kuvan päiväkirjasta jota tylsyyksissäni tai oikeastaan kouluhommia pakoillakseni täyttelin. Juupajuu. Ironista sinänsä myöskin, että hankin viimeisenä juuri tuon psykologian kirjan, vaikka aineena psykologia on ainoa, joka minua lukiossa tosissaan kiinnostaa. Vaikkei terveystieto ja historiakaan kovin tympeitä ole. Silti pakko sanoa, että lukio teettää aivan liikaa työtä, jos asioita ei malta tehdä hyvissä ajoin, ja ehkä hieman muutenkin. Siis mikäli hyviä tuloksia haluaa. Esimerkiksi äidinkielestä (joka on ollut vuosikaudet yksi suosikkiaineistani) on lukion myötä tullut minulle pieni painajainen. Hee-haa, eikä tuo psykologiakaan enää ole edes pakollinen kurssi. Ihmekös, että joskus tekee tiukkaa tsempata itseään opiskelemaan. Siksipä etenkin näin loman jälkeen tekee mieli pistää aivot takaisin narikkaan täyttelemällä Simple diarya:

Your day was (only choose one)
( ) nine to five ( ) an epiphany (x) 007
 :--D

Sunnuntai selitystä

Miu ja hau

Koko päivä on mennyt tekemättä mitään erityisiä, mikä ei sinänsä ole ihme. Lähinnä kuvailemalla, kuunnellen musiikkia, katsoen salkkareiden uusintoja (kertoo jotakin tylsyyden tasosta, en nimittäin edes tiedä miksi sitä tulee toisinaan tuijoteltua, vaikken edes pidä sitä kovinkaan hyvänä, haha), kaikki kuusi Iholla-uusintaa, vaikka osa niistäkin oli jo pari kertaa nähtyjä, sekä Vain elämää, joka perjantainakin pyöri taustalla, mutta meni silloin hieman ohi höpistessä mukavien ihmisten seurassa joita ei vähään aikaan ollut tullut nähtyä. Täytyy sanoa, että etenkin tuo ohjelma muutti melko paljonkin omaa käsitystäni Cheekistä. Johtuu varmaan siitä, etten ole pahemmin koskaan kuunnellut herran biisejä (paitsi niitä mitä radiossa on soitettu) ja etenkin kun genre vaihtui tässä jaksossa muiden laulaeessa, niin pakko myöntää ettei sanoitukset ole yhtään hölmömpiä. Itse kun en ole niinkään röyhkeyden rakastaja, ja monesti Jos-mä-oisin-sä-ni-kyl-mäki-oisin-mun-kaa- ja etsä-tiedä-kuka-mä-luulen-olevani-tyyliset heitot särähtää hieman korvaan. Vaikka tuon tyyliset kappaleet kuuluukin vetää tuollaisella asenteella, jolla Jare ne vetää. Pointtina oli kai sanoa, että oikein fiksun oloinen ja symppis tyyppi rahasta ja julkisuudesta huolimatta vaikuttaa olevan. Symppiksemmän oloinen kuin joskus aiemmin kuvittelin. Jollain muulla kun olisi voinut pahemminkin nousta jo hattuun. Eikä tarkemmalla kuuntelulla biisit joita olen kuunnellut olekaan aivan niin leijamaisia kuin tuli ajateltua. On harmillisen totta, että ihmiset usein muodostaa liian helposti mielikuvat ihmisistä/asioista hataralle pohjalle. Musiikissa etenkin itse jätän helposti muun levyn kuuntelematta, jos 'hittibiisit' ei nappaa. Spotifyn takia kynnys kuunteluun on kuitenkin niin pieni, että löytää jatkuvasti helpommin jotakin uutta kivaa kuunneltavaa. :)

Englanninlakua ja lenkkeilyä

Moisen lössöilyn ja telkan tapittamisen vastapainoksi käväisin myös raittiissa ilmassa hieman lenkkeilemässä. Pimeällä lenkkeily on mukavampaa, koska silloin maisemat ovat superkivat valojen takia. Näköjään lenkistä huolimatta aivot käyvät nopealla, kun näppäimistö suorastaan käryää tätä turhaa huuhaata kirjoitellessa.

Valoja, värittömiä ja värillisiä

Näin tuli sitten loma päätökseen, ja kouluun pitäisi huomenissa taas raahautua. Harmi ettei aikaa voi pysäyttää tai edes hidastaa, kun näköjään ei edes kellojen taakse päin siirtäminenkään missään tuntunut. :D

Vielä on kesää jäl..

Ja jos mä nään lunta, sen on oltava unta

 ..tai sitten se on ollut ohi jo aikaa sitten ja näköjään syksykin alkaa olla vetelemässä viimeisiään. Jotenkin kyllä tuntuu aivan uskomattomalta, että taas on lumet maassa. Eikä se lienee kenellekään enää ole uusi uutinen, että tänään tuli ensilumet. Ainakaan, jos fb:n etusivua on jaksanut selata edes hieman. Eikä se väärin ole, vaikka onhan se ehkä joistakin hieman turhauttavaa lukea, kun lumipäivityksiä tuprutti yhtä kovaa tahtia kuin tuota höttöä tuli taivaalta. Aivan kuin joulu olisi saapunut! Lumikin näyttää jakavan mielipiteitä, toiset tykkää ja toiset ei, ja näinhän sen olla pitääkin. Ainoa mitä itse kammoan on se, kun astut sisään kouluun eikä valosta ole vielä tietoakaan ja sieltä poistuessa on vähintäänkin lähes yhtä pimeää. Niin ja totta, kylmä onkin sitten asia erikseen. Heh, mutta kyllä minä silti väittäisin olevani pikkuisen innoissani talven tulosta, kirpakoista pakkaspäivistä ja ainakin siitä, että ulos katsoessa näky on mukavan valkea. Eipä sielä ulkona kylmässä tarvitse aina seisoskella. Voihan sitä ottaa sisällä vaikkapa kupin kaakaota tai kahvia ja käpertyä sohvalle.

Oon ottanu kylmältä osumaa

Käytiin tänään myös hieman puistossa ja leikkarilla kummitytön kanssa ihmettelemässä tätä tämän talven lunta, eikä voi sanoa etteikö se olisi ollut ihan mukavaa. Vaikkakin Raappanan biisiä lainaten on myönnettävä, että tuli otettua kylmältä osumaa, kun sisälle (kauppaan) päästyä varpaat, sormet ja naama oli puolessa tunnissa ehtinyt kohmettua. Ehkäpä ne lapaset ja villasukat olisi olleet ihan kelpo kaverit. :'D

Muutenkin päivä on ollut oikein kiva. Kummityttö lähti jokunen tunti sitten ja sitä ennen olimme ehtineet jo jorailemaan, leikkimään hippaa, tuunaamaan majaa, lakkaamaan kummankin kynnet oranssilla ja ties mitä muuta. Syömistä unohtamatta. Heh. Seuraavaksi suuntana onkin kaverin kämppä, jospa vain seuraavaan linkkuun ehtisin.

Kummityttöpäivä

Pisteestä pisteeseen

Tänään oli tiedossa, että kummityttö on tulossa yökylään, ja äiti saikin ideaksi lähteä hieman uusimaan leluvarastoa. Siitä sitten kamppeet nopeasti niskaan ja paperikuuta kiertelemään. Niin kuin aikeissa olikin, matkaan tarttui pari uutta värityskirjaa ja kynät. Itsekin sain tänään väkerrellä pisteestä pisteeseen tuota muumivärityskirjaa. Kummityttö kun on vasta kolmen niin ei vielä moinen niinkään luonnistu. Lisäksi tuli hieman pidempään pähkäiltyä, että pitäisikö jotain muuta pientä kivaa kotiuttaa ja kyllähän sieltä lopulta jotain järkevähköä löytyi.

Väritetään, soitetaan

Tai mikä nyt sitten järkevää on. Kyllähän noista soittimista sen verran ääntä lähtee, että tyttösen äiti ihan mielellään jättää moiset kapistukset mummolaan. Haha. Madduska kuitenkin oli melko mielissään ja ihan mielellään minäkin tuota nokkahuilua pitkästä aikaa soittelin. :)

Pimpelipom

Itse tykkäilen tuosta sydänrasiasta, jonka äiti joskus aikoja sitten osti kynille. Moisen kelpuuttaisin omillekin romppeilleni.

Rompekorit

Kyseiset korit raahattiin myös tänään kotiin. Vaaleampi kori noille pikkusen tavaroille joita on tuntunut jo muutenkin lojuvan hieman sielä täällä, ja toinen minun kynsilakoille sekä muutamille hajuvesille, tai ainakin näin alkuun kyseiset jutut sinne viskasin.

Devil on my shoulder

Enjoy

Strawberrybanana 

Take a cab

Love life

Lomamaanantai

Bella

Aamu (okeiokei kello lähenteli jo kahta) lähti mukavasti käyntiin pirtsakassa ilmassa koiran kanssa. Näpit pääsi ihme kyllä jo jäätymään, vaikka melko lämpimältä ulkona näyttikin. Syksy on silti kylmästä huolimatta melkeinpä lempivuodenaikani, ehkä juurikin siksi että ulkona tulee pimeä aikaisin, on tunnelmallisempaa ja saa kääriytyä lämpimästi vaatekerrosten alle.

Huomista odotellessa

Kerkesinkin jo päästä siihen miksi pidän syksystä ja tässä taas muutama syy siihen: iltaa kohden tummeneva taivas, teetä ja ensimmäinen pipari tämän vuoden puolella. Tee ja piparit maistuvat huomattavasti huonommalta kesällä! :)

Happening

Yhdeksän aikoihin alkoikin sitten Subilta kyseinen elokuva ja päätin ottaa muutamia otoksia kännykällä samalla, kun sitä tuijottelin. Tylsää ehkä ja toteutuskin hieman kehno, mutta minkäs teet, kun nopeasti suhaiset kuvat kollaaseiksi. Etenkin, kun näillä minun muokkailutaidoilla sitä lähtee tekemään. :-D

Jessus!

Sen verran tästä kyseisestä elokuvasta mainittakoon, että en väitä sitä huonoksi ja Zooey Deschanel on ihanan sympaattinen näyttelijätär, mutta itsemurhan tekeminen oli hieman liian yksinkertaisen oloista ja ihmisiä vain kuoli sen ihmeempiä tapahtumatta. Itsemurha on kuitenkin jotain paljon surullisempaa kuin elokuva antaa ymmärtää. Tai sitten minä vain koin elokuvan hieman yliampuvaksi itsemurhien määrän ja ihmisten reaktion suhteen. Lopetuskin oli mielestäni hieman tympeä, koska ratkaisua ei edes tullut, vaan sama rumba alkoi alusta. :c

Alkuun minun oli tarkoitus tehdä laajempikin kokonaisuus josta olisi suoraan selvinnyt elokuvan kulku, mutta se hieman jäi ja keräsinkin minun silmää miellyttävimmät kuvat/sanomat, jotka ehdin näpsästä. Tsih. :)

:D Hehe

Jos joku muu ei pidä tätä huvittavana, pistettäköön sen piikkiin, että kello on hieman yli kolme yöllä. Siihen myös vetoan postauksen hehkeyden suhteen. Mutta koska on loma, on tämä sallittu tapa viettää aikaansa, mukavasti siis tekemättä oikein mitään keskellä yötä. Etenkin, kun huomenna kuitenkin on suuntana Helsinki, Kaapelitehdas ja Billy Talent. :)

Älä koskaan..

Puolitusinaa räpsyä syksyltä

..ainakaan sano ei koskaan, koska täällä on taas yksi joka taisi joskus vannoa itselleen ettei aio itse kirjoittaa blogia, koska 'ei osaa', eikä ole edes mitään järkevää mistä kirjoittaa. Silti tässä sitä nyt ollaan kankeasti tekemässä ensimmäistä postausta kaikille niille jotka tästä jotakin saavat irti. Pääasiassa kuitenkin tarkoitus on selitellä täällä pintapuoliset kuulumiset niin kuvina kuin pulinoina, ettei mukavat hetket pääse unohtumaan.

Ehkäpä tämä lähtee tästä käyntiin. :)