Miu ja hau
Koko päivä on mennyt tekemättä mitään erityisiä, mikä ei sinänsä ole ihme. Lähinnä kuvailemalla, kuunnellen musiikkia, katsoen salkkareiden uusintoja (kertoo jotakin tylsyyden tasosta, en nimittäin edes tiedä miksi sitä tulee toisinaan tuijoteltua, vaikken edes pidä sitä kovinkaan hyvänä, haha), kaikki kuusi Iholla-uusintaa, vaikka osa niistäkin oli jo pari kertaa nähtyjä, sekä Vain elämää, joka perjantainakin pyöri taustalla, mutta meni silloin hieman ohi höpistessä mukavien ihmisten seurassa joita ei vähään aikaan ollut tullut nähtyä. Täytyy sanoa, että etenkin tuo ohjelma muutti melko paljonkin omaa käsitystäni Cheekistä. Johtuu varmaan siitä, etten ole pahemmin koskaan kuunnellut herran biisejä (paitsi niitä mitä radiossa on soitettu) ja etenkin kun genre vaihtui tässä jaksossa muiden laulaeessa, niin pakko myöntää ettei sanoitukset ole yhtään hölmömpiä. Itse kun en ole niinkään röyhkeyden rakastaja, ja monesti Jos-mä-oisin-sä-ni-kyl-mäki-oisin-mun-kaa- ja etsä-tiedä-kuka-mä-luulen-olevani-tyyliset heitot särähtää hieman korvaan. Vaikka tuon tyyliset kappaleet kuuluukin vetää tuollaisella asenteella, jolla Jare ne vetää. Pointtina oli kai sanoa, että oikein fiksun oloinen ja symppis tyyppi rahasta ja julkisuudesta huolimatta vaikuttaa olevan. Symppiksemmän oloinen kuin joskus aiemmin kuvittelin. Jollain muulla kun olisi voinut pahemminkin nousta jo hattuun. Eikä tarkemmalla kuuntelulla biisit joita olen kuunnellut olekaan aivan niin leijamaisia kuin tuli ajateltua. On harmillisen totta, että ihmiset usein muodostaa liian helposti mielikuvat ihmisistä/asioista hataralle pohjalle. Musiikissa etenkin itse jätän helposti muun levyn kuuntelematta, jos 'hittibiisit' ei nappaa. Spotifyn takia kynnys kuunteluun on kuitenkin niin pieni, että löytää jatkuvasti helpommin jotakin uutta kivaa kuunneltavaa. :)
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti