Pariisin kevät - Tämän kylän poikii

Aika tosiaan lipuu hurjaa vauhtia eteenpäin, niin nopeasti etten edes itse pysy sen mukana. Siksi otinkin nyt loman keskellä etapikseni kirjoitella kuulumisia tännekin, kun iski nyt-tai-ei-koskaan-fiilis. Ei sillä, että kirjoittelua vaativia lukijoita niin kovin olisikaan, (jos nyt yhtäkään, haha. ♥) mutta en tiedä voinko elää tämän saamattomuuden kanssa, jos en edes mitään pientä saa aikaiseksi! :-D 

Olin aikeissa pläjäyttää tähän ruudulle kaikki asiat, jotka olen saanut aikaiseksi, mutta koin järkevämmäksi jättää moisen litanjan päiväkirjaan. Lähinnä, koska ketään muuta tuskin kiinnostaa se miten olen tehnyt sitä, tätä ja tota joskus aikaa sitten. Etenkään, kun kirjoittelua varjosti ajatus/ihmettely siitä miten paljon ihminen voikaan saada aikaan tekemättä varsinaisesti mitään. Pakko kai vielä myöntää tässä, että aika useinkin tulee vaivattua tätä pääkoppaa moisilla höpsööksyyksillä mietteillä. Ja olenkin tullut siihen tulokseen, että aika on sen verran tärkeä asia, ettei sen pitäisi antaa valua hukkaan. Etenkään asioihin, jotka eivät hyödytä millään tavalla ellei tarkoituksena ole hyötyä tekemättömyydestä!

Tämä siis meni tämmöiseksi olen-vielä-elossa-päivitykseksi, mutta tuskinpa se kenenkään elämää kaataa. 
Joten nauttikaahan te kaikki myöskin pienistä hetkistä, sillä sitä itsekin olen kovasti ainakin yrittänyt! Niin, ja syökää hyvin! Siinä minäkin olen turhankin mainiosti onnistunut. :)