Tärähtänyttä täydennystä

Sataasataaropisee

Viikonloppu tuli ja meni siinä samassa räpäyksessä. Yllätys, yllätys, ja harmaa arki alkoi taas. Vaikkei maanantai ylitsepääsemättömän harmaa ainakaan muulta kuin ilman osalta edes ollut, sillä illemmalla hilpasin iskän kyydillä parhaaseen seuraan. Kenenkäs muunkaan kuin Rontun (parhaan ystäväisen) matalaan majaan yökyläilemään.

Sateinen maanantai silti näytti olevan (ja siinä mielessä harmaakin), vaikkei omassa pääkopassa enää kyllä ole moista muistikuvaa. Joten, jos tuota kuvamateriaalia ei olisi ja joku kysyisi, että millainen ilma oli.. vastaisin todennäköisesti, että ihan hyvä se taisi olla. Huono muisti? Pah! Epäolennainen asia vain. Mitäpä sitä kurjasta ilmasta murehtimaan. Onhan sitä suurempiakin murehtimisen aiheita maailmassa. Sitäpaitsi, hyvässä seurassa kurjempikin päivä on kiva. :) 

Dumdum, marmar

Mikäpä kuvastaisi kaverin kanssa vietettyä iltaa paremmin kuin ruokakuvat? Niinpäniin, ehkäpä kuvat tyhmistä ilmeistä! Sitä puolta edustakoon ihanainen Paavo-muki, josta kurkkuun tuli kaadettua aamukahvit. Namnam.

MIU

Aamulla vastassa olikin sitten jonkin sortin lumimyräkkä, ja siltä seisomalta reikäiset kengät päästivät vedet läpi. Mutta mitäs pienistä, kun en muutenkaan aamulla tajunnut, että minulla on sateenvarjo mukana niin tulihan sitä kastuttua muutenkin. Koko päivän tosin vain sukat oli märkänä, mutta uitetun koiran ulkonäkö katosi (toivon niin) ensimmäisen tunnin aikana.

Nyt ennen kuin stoori karkaa täysin käsistä, niin lopetan sen suosiolla tähän, vaikka kahvista ja teestä tänään piristyneet aivot varmasti jaksaisi tuottaa ajatusta enemmänkin.

Ps. Nyt iski déjá vu tämän postauksen, julkaisun ja muutenkin fiiliksen suhteen. Niin hassu tunne, että olihan se tähän tärähtäneiden kuvien loppuun mainittava.

Pps. Suosittelen kyllä viikolla yökyläilyä lämipästi, sillä se katkaisee arkirutiineja mukavasti. Vaikka miinuksena saattaakin olla mahdollisesti hieman vähille jäävät yöunet.